Focke-Achgelis Fa 223
| Focke-Achgelis Fa 223 Drache | |
|---|---|
 Fa 223:n malli Hubschraubermuseum Bückeburgissa (Bückeburgin helikopterimuseo) |
|
| Tyyppi | kaksiroottorinen helikopteri |
| Alkuperämaa | Saksa |
| Valmistaja | Focke-Achgelis |
| Ensilento | lokakuu 1940 |
| Esitelty | 1941 |
| Pääkäyttäjät |
Luftwaffe Tšekkoslovakian ilmavoimat Ranskan ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 20 |
| Valmistusvuodet | 1941–1945 |
| Muunnelmat | Focke-Achgelis Fa 284 |
Focke-Achgelis Fa 223 Drache oli saksalainen kaksiroottorinen helikopteri (voidaan lukea tosin myös multikopteriksi, koska kopterissa oli kaksi erillistä roottoria). Drache oli maailman toinen palveluskäyttöön päässyt helikopteri,[1] ja vaikka sen käyttö oli rajoitettua, osoitti konetyyppi helikopterien käytännöllisyyden pelastustehtävissä ja kuljetuksissa vaikeakulkuisiin kohteisiin.
Fa 223 Drachen suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fa 223 Drachen pohjaksi otettiin onnistunut Focke-Wulf Fw 61 -koekopteri, joka lensi ensimmäisen kerran vuonna 1937. Focke-Achgelis kehitti Drachen rinnalla Fa 266 Hornissea ja Fa 224 Libellea. Fa 266- ja Fa 224 -projektit kuitenkin peruttiin 1938, ja yhtiö keskittyi Luftwaffelle suunnattuun Fa 223:een. Drachen suunnittelutyön alkaessa Luftwaffe oli määritellyt konetyypin vaatimuksiksi 100 km/h nopeuden, 700 kg kuorman ja kaksoisohjaimet.[1]
Teknisiltä ratkaisuiltaan Drache pohjautui Henrich Focken 1936 rakentamaan kaksiroottoriseen prototyyppihelikopteriin. Koptereita yhdistivät rakenne ja kolmilapaiset roottorit. Eroja taas olivat koko, paino ja voimalaite. Drachen runko oli rakennettu kromimolybdeeniputkesta hitsatusta kehikosta, jonka päälle oli pingotettu kangas. Rungossa oli tilat ohjaamolle, kuormatilalle, 490 litran polttoainesäiliölle ja moottorille. Kaikissa Dracheissa oli T-peräisin ja nokkapyörälaskuteline.[1]
Koelennot ja rajoitettu palveluskäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen prototyyppi (rekisteritunnukseltaan D-OCEE) tuhoutui 115. lennollaan 5. syyskuuta 1941, kun toinen roottori irtosi autorotaatioon siirryttäessä. Koneen aloittaessa syöksyään pilotti Karl Bode pääsi pakenemaan laskuvarjon avulla 700 metrin korkeudessa. Tähystäjä putosi kopterin mukana ja kuoli maahansyöksyssä. Ensimmäisen prototyypin peräsimeen oli maalattu natsi-Saksan siviililentokoneiden tunnus, musta hakaristi valkoisella pohjalla punaisen lipun keskellä. Seuraaviin prototyyppeihin tunnusta ei maalattu. Tuhoutunut V1 korvattiin kahdella uudella prototyypillä, V2:lla (D-OCEW) ja V3:lla. Korvaavat koneet erosivat V1:stä ohjaamon lasituksen ja rungon muodon osalta. Konetyypin neljännessä prototyypissä (V4) oli asennettuna myös pisaranmuotoiset pyöränsuojukset. Saksan ilmailuministeriö RLM teki tilauksen sadasta Drachesta, joista kolmellekymmenelle annettaisiin V-prototyyppimerkintä, jolloin niitä käytettäisiin varsinaisten tuotantosarjan koneiden kehittämiseen.[2]
Liittoutuneiden massapommitukset hidastivat konetyypin kehitystä ja tuotantoa, sillä muun muassa Delmenhorstin tehtaat, joissa Fa 223:a valmistettiin, tuhoutuivat täysin. Toukokuussa 1944 Hollannin soisilla alueilla Drachea käytettiin menestyksekkäästi pudonneen pommikoneen pelastustehtävissä. Prototyyppi V11 vaurioitui vakavasti pelastustehtävän aikana sattuneen vahingon takia. Prototyyppiä V16 käytettiin myös onnistuneesti Alpeilla 6. syyskuuta – 5. lokakuuta 1944. Mittenwaldissa suoritetuissa korkeanalueenkokeissa Drachella siirrettiin muun muassa 840 kilogramman vuoristotykki 2 800 metrin korkeuteen, mihin meni normaalisti 20 mieheltä puolitoista päivää.[2]
Käyttö sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1944 lopulla vain viisi Drachea oli enää lentokunnossa. Laupheimin pommitusten jälkeen Fa 223:n tuotanto siirrettiin Weserflugin tehtaille Tempelhofiin Berliinissä. Siellä saatiin tammikuussa 1945 valmiiksi neljä Fa 223E -tuotantomallia. Yksi näistä lensi Hans H. Gertenhaverin ohjaamana Mühldorfin kautta Ochsenhauseniin liittyäkseen jäljellä olevan Luftwaffen palvelukseen. Loput kolme valmista ja 30 keskeneräistä kopteria siirtyivät Neuvostoliitolle tehtaiden valtauksen jälkeen.[3] Loput lentokuntoiset Drachet siirrettiin Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan.[3] Ranska ja Tšekkoslovakia saivat haltuunsa keskeneräiseksi jääneitä Fa 223 -koptereita, joita niiden lentokoneteollisuudet käyttivät omien VR-1- ja SNCASE SE.3000 -malliensa pohjana.[4]
Tekniset tiedot (Fa 223E)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: [5]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2
- Pituus: 12,25 m (rungon pituus)
- Kärkiväli: 24,50 m (roottorista roottoriin)
- Korkeus: 4,36 m
- Tyhjäpaino: 3 180 kg
- Lentopaino: 3 860 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 4 315 kg
- Voimalaite: 1 × BMW Bramo 323D-2 yhdeksänsylinterinen tähtimoottori; 750 kW (1 000 hv)
- Roottori: 2 × halkaisija 12,00 m, pinta-ala 226 m²
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 176 km/h
- Matkalentonopeus: 134 km/h
- Toimintasäde: 437 km
- Lentoaika: 2 h 20 min
- Lakikorkeus: 4 875 m
- Nousukyky: 4,1 m/s (pystysuoraan); 5,6 m/s (eteenpäin lennettäessä)
Aseistus
- 1 × MG 15 nokassa
- 2 × 250 kg pommia tai syvyyspommia
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Witkowski, Ryszard: Rotorcraft of the Third Reich. Redbourn, UK: Mushroom Model Publications, 2007. ISBN 978-83-89450-43-2
- "Fa 223...Henrich Focke's Singular Kite", Part One. Air International, toukokuu 1984, Vol. 26 No. 5. Bromley, UK:Pilot Press. s. 245–247, 259–262. ISSN 0306-5634.